Super Nintendo

Tämä sivu on omistettu legendaariselle Super Nintendo -pelikonsolille. Super Nintendo eli tutummin Snes oli ensimmäinen täysin oma pelikoneeni, ja sen vuoksi sillä on minulle suurta nostalgia-arvoa. Keräilen Snes-pelejä, mutta pystyn useimmiten hillitsemään ostohimoni. Siispä kokoelmani on pienehkö ja kasvaa hitaasti.

Aiheesta kirjoittamiani tekstejä:


Taustatietoa

Super Nintendo Entertaiment System julkaistiin 1990-luvun, se oli 8-bittisen Nintendon seuraaja. Nintendo (NES) alkoi olla tuolloin vanhentunut laite ja se ei enää pärjännyt markkinoilla 16-bittiselle Sega Mega Drivelle.

Julkaisu tapahtui tarkalleen ottaen 21. marraskuuta 1990 Japanissa. Japanissa konsolin nimi oli Super Famicom, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa nimi oli Super Nintendo.

Konsolin hinta oli julkaistaessa 200 dollariin, muutaman kympin kalliimpi kuin Sega Mega Drive. Kilpailun vuoksi hintaa pudotettiin 100 dollariin poistamalla paketista toinen ohjain. Snes sai myös lukuisia lisälaitteita: mm. Super Game Boy, Arcade Pad, Super Scope ja Multitap.

Nesin suosion vuoksi Snesillä oli takana monta maineikasta pelitaloa ja monia pelejä julkaistiin pelkästään Snesille. Myös Nes-aikojen tutut hahmot ja pelit saivat lisäosia. Loistavien pelien ansioista Snes sai lopulta suuremman suosion kuin Sega ja myi loppujen lopuksi kaksi kertaa sitä enemmän.

Pohjois-Amerikassa konsoli julkaistiin hieman myöhemmin kuin Japanissa, Eurooppaan konsoli rantautui vasta 1992.

1990-luvun puolivälin jälkeen Snesin suosio alkoi kääntyä laskuun. Amerikassa ja Japanissa julkaistiin uusi versio konsolista, joka oli kevyempi ja pienempikokoinen, Euroopassa sitä ei ehditty julkaista, Nintendo alkoi panostaa Nintendo 64:ään. Uusi versio julkaistiin Amerikassa nimellä Snes 2. Super Nintendon tuotanto loppui Amerikassa 1999 ja Japanissa 2003.


Tekniset ominaisuudet

Super Nintendon suunnittelu oli epätavallista aikaisekseen. Siinä oli suhteellisesti hidas keskussuoritin, jota tuettiin äänen ja grafiikan prosessointiin suunnitelluilla tehokkailla erikoispiireillä. Tämä lähestymistapa on yleistä nykyisissä videopelikonsoleiden laitteistoissa, mutta silloin se oli uutta pelikehittäjille, ja tästä seurauksena oli sen aikaisten kolmannen osapuolten kehittäjien pelien alhainen laatu. Pelikehittäjät tottuivat laitteistoon myöhemmin, lopulta pystyivät hyödyntämään sen potentiaalin. Se oli ensimmäinen konsoli, jossa sovellettiin äänioppia (mm. kaikuefektit) videopelien äänissä. SNES tuki taustagrafiikan rotaatiota ja skaalausta laitteistotasolla, jotka yhdistämällä saatiin luotua alkeellinen Mode 7:ksi kutsuttu 3d-efekti. Sitä hyödynnettiin muun muassa F-Zerossa ja Super Mario Kartissa.

Osana SNES:in kokonaissuunnitelmaan kuului, että kalliin, mutta silti nopeasti vanhenevan keskusyksikön sisällyttämisen sijaan SNES tehtiin helposti laajennettaviksi apusuorittimilla ja muilla piireillä. PC-maailman mutkikkaan laajennettavuusproseduurin sijaan laajennuspiirit liitettiin pelikasetteihin. Tunnetuin monista laajennuspiireistä lienee Argonaut Softwaren kehittämä Super FX, joka sisälsi RISC-prosessorin. Sitä käytettiin tuottamaan polygoneita, tekstuuripinnoitusta ja varjostusta muun muassa Star Foxissa ja myöhemmin Doomin SNES-versiossa. Piirin sekunnissa tuottamien polygonien määrä laskettiin kuitenkin vain sadoissa tai tuhansissa, kun jo alkuperäisen PlayStationin vastaava luku oli satoja tuhansia, nykykoneiden satoja miljoonia. Digitaalisen signaaliprosessorin sisältänyt DSP-1 puolestaan paransi Mode 7:ää ja mahdollisti nopeat vektorilaskutoimitukset. Sitä käytettiin muun muassa Super Mario Kartissa.


Suoritin

Ääni

Grafiikka

Ohjaimet

Muuta

Lähde

Wikipedia. Joitakin tietoja karsittu, suuri osa kopioitu suoraan.